Kuntosaliyrittäjän koronaväsymys

Vuosi 2021 piti olla uuden alku ja uusia mahdollisuuksia, sen sijaan hallituksemme päättää tiukentaa nykyisiä rajoituksia entisestään. Toki ymmärtäähän fiksu ihminen että mikäli tartunnat lisääntyy huomattavasti täytyy asialle jotain tehdä. En vähättele tilanteen vakavuutta millään tavalla.

Fiksu ihminen ymmärtää myös että tilanne ei enää ole uusi ja tuntematon. Olemmehan jo vuoden verran tätä aikaa eletty, koettu ja toivon mukaan myös jotain opittu. Myös muualta maailmalta on voitu ottaa esimerkkiä siitä kuinka erilaiset toimenpiteet ja rajoitukset ovat vaikuttaneet. Moni yrittäjä on sopeutunut ja keksinyt tapoja jolla yritystoimintaa on voitu jatkaa erilaisista rajoituksista huolimatta.

Sopeutuminen uuteen normaaliin on monilta yrityksiltä vaatinut suuria investointeja. Investointeja rahalla jota yrityksellä ei välttämättä edes normaalitilanteessa olisi ollut, mutta koska jotain on pakko tehdä selviytyäkseen niin rahat on hankittu keinolla millä hyvänsä. Lappu luukulle on yrittäjän viimeinen oljenkorsi, ennen sitä on kaikki muut keinot kokeiltu.

Vielä maaliskuussa 2020 kun ensimmäiset rajoitukset tuli muistan hyvin kuinka sekavaa kaikki oli. Päätökset kokoontumisrajoituksista tehtiin nopeasti eikä siinä omasta mielestäni katsottu kokonaiskuvaa lainkaan. Toki tässä tilanteessa ymmärrettävää ja samoihin aikoihin meille uskoteltiin että syksyllä 2020 saisimme tilanteen haltuun. Luottavaisena ihmisenä uskoin siihen ja ajattelin että tietysti selviän muutaman kuivan kuukauden. Tilanne muuttui kuitenkin äkkiä ja matto vedettiin alta. Syksylle ennustettiin "kakkosaaltoa".

Eikö me olla mitään opittu viime vuodesta? Onko rajoituksia pakko tehdä sen takia että näyttäisi hyvältä? Tällaisen kuvan alan itse saamaan pikku hiljaa. Tunnustan että joka kerta kun minulle mainitaan sana "korona" niin korvassa särähtää. Olen lopen kyllästynyt siihen että tänä päivänä ei mistään muusta enää puhuta. Kaikki asiat on vain hyväksyttävä koska koronatilanne nyt sen vaatii. Mitä nopeammin me tottelemme sitä nopeammin me päästään takaisin normaaliin.

Normaaliin ei ole enää paluuta. Koronarajoitusten vuoksi moni yritystoiminta on ajautunut taloudelliseen ahdinkoon. Yritystoiminta, joka on työllistänyt kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, uhkaa konkurssi. Koronan jälkeen yritystä ei enää ole olemassa ja nämä ihmiset ovat jääneet työttömiksi. Mistä hakea töitä tulevaisuudessa kun töitä tarjoavia yrityksiä ei enää ole?

Uskallan väittää että suurin osa yrittäjistä tekee kaikkensa jotta omien palveluiden tarjoaminen korona-aikaan olisi mahdollisimman turvallista.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut yrittää lujemmin kuin koskaan aikaisemmin. Polvet ovat mustelmilla kaikista kaatumisista ja vastoinkäymisistä. Silti olen aina sinnikkäästi noussut takaisin ylös ja yrittänyt uudestaan. Jossain kohtaa tulee kuitenkin raja vastaan, päivä jolloin yrittäjä ei enää jaksa nousta. Loppuunpalaminen kun mikään ei riitä.

Pyydän; Antakaa yrittäjien yrittää ja auttakaa heitä nousemaan ylös!